Vuokra-auto odotteli jo meitä kun vielä joimme aamuteetä ja söimme hedelmiä, jotta jaksaisimme kuuman, tärisevän kolmen tunnin ajomatkan Kalkutasta Ateswartalaan. Talvi alkoi olla maaliskuussa Kalkutanseuduilla takana ja lämpötilan päivällä lähenteli +40 astetta. Automatkalla keskustelimme vielä suunnitelmistamme kylävierailun varalle Read more →
Olimme, Anni ja Katja, tehneet sunnitelman vierailla mahdollisimman pian koulukylassamme jo siina vaiheessa kun perustimme yhdistyksen. Tämä Intian vierailu toteutui maaliskuussa 2010. Meillä oli treffit Kalkutassa, jonne saavuimme samana päivänä, kumpikin omia reittejämme. Matun kävi noutamassa Annin Kalkutan Howrahin juna-asemalta aamusella, samalla keikalla piti Katjakin ottaa mukaan, mutta Intian junat… noh Read more →
2.1.2010 avautuivat koulun ovet ja oli ensimmäinen koulupäivä. Vastassa lapsia ja heitä saattavia vanhempia oli Matun ja neljä vastavalittua opettajaa. Lapsia oli rekrytoitunut kouluun tällä erää 120, iältään neljästä kahdeksaan vuotta. Read more →
Opettajien valinta kouluun oli pitkähkö prosessi. Matun vei lähikyliin ja itse Ateswartalan kylään kioskejen kylkiin ja palmun runkoihin ilmoituksia – päteviä opettajia haetaan! 24 yhteydenottoa tuli ilmoitusten johdosta. Read more →
Sillä välin kun Suomessa touhusimme virallisia järjestöasioita, oli Matun täydessä työntouhussa Kalkutassa ja Ateswartalassa. Ensitöikseen hän avasi yhdistykselle pankkitilin Kalkutaan, jonne voisimme rahaa Suomesta siirtää. Olimme omista kukkaroistamme jättäneet rakennusrahan alkupääoman Intiasta lähtiessämme, jotta työt pääsisivät pian käyntiin. Tarkoitus oli kunnostaa vanha koulurakennus, joka oli seissyt monsuunisateet ja Intian auringon paahteen viiden vuoden ajan käyttämättömänä. Read more →
Iloinen jälleennäkeminen Suomessa koko järjestoidean äitien ja isän kanssa koitti elokuussa 2009. Haimme innokkaina tietoa, ei siis järjestön vaan yhdistyksen perustamisesta, kuten meille selvisi pian. Ennakkovalmistelujen kera jo hieman viisaampina pistimme yhdistyksen perustamiskokouksen pystyyn, muodostimme yhdistykselle hallituksen sekä loimme yhdistyksen perusajatuksen ja säännöt. Yhdistyksen nimiasia oli ollut jo pitkään mietinnässä, mutta eihän sitä helpolla saatu luotua. Read more →
Kuukausi tässä oli väliä kun uskomattoman kuumassa Intian heinäkuussa 2009 menimme toisen kerran käymään Ateswartalan kylässä. Kesällä Intiassa ON kuuma. Niin kuuma. Aamusella jo ennen aamu yhdeksää on mahdotonta istua ulkosalla ”aamuauringossa” teetä juomassa, ehei. Read more →
Kesäkuussa 2009 lähdimme katsomaan Matunin etukäteen tiedustelemia maalaiskyliä, sellaisia joissa olisi tarvetta avulle. Olimme ajatelleet aloittaa hyväntekevaisyystyömme lapsista ja loogisesti maassa jossa koulutus lapsille ei ole itsestäänselvyys, halusimme tukea lasten koulunkayntiä. Matun oli löytanyt kaksi köyhää maalaiskylää joidenka lapsilla ei ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin niiden syrjäisen sijainnin vuoksi. Näissä kylissä oli myös valmiiksi mahdolliset koulurakennukset, joita voisimme koulunperustamis-tarkoitukseen hyödyntää. Read more →
Intia on ihmeellinen maa. Se vaan on. Kuinka joku maa voikaan herättää niin voimakkaita tunteita ihmisissä? Toiset sitä maata niin rakastaa, toiset syvästi vihaavat. Ja kaikkea siltä väliltä. Ja kaikkea siltä väliltä ja ääripäistä samaan aikaan. Se tunteiden kirjo on jotain mitä ei meidän turvallisessa ja steriilissä arjessa kotona ihan joka päivä kohtaa. Read more →
Kaikilla meillä on unelmia. Erinäköisiä ja kokoisia. Moni unelma muuttuu matkan varrella mitättömäksi. Toiset unelmat pitävät meitä pystyssä. Joistakin tehdään totta. Se vaatii uskon lisäksi oikeita henkilöitä sekä paljon töitä ja antaumusta. Näin meidänkin unelmastamme tuli totta. Olemme Anni, Katja, Matun ja Raoul. Tänään kokoonpanoamme voi kutsua nimeltä Canelipuu ry. Read more →