Tänä vuonna vierailimme, minä Anni sekä Matun, kahdessa eri vanhusten kodissa, jotka ovat Friends of Calcutta Elderly järjestön alaisuudessa. Järjestön sihteeri Songita, joka työskentelee myös Loretto Sealdahissa järjesti miedän koulun opettajat opettajien koulutukseen ilmaiseksi. Normaalisti tämä viikon koulutus olisi tullut maksamaan noin 600 euroa seitsemältä henkilöltä. Järjestöt joilla ei ole rahaa maksaa tätä voivat hakea koulutukseen ilmaiseksi. Ja koska Matun on hyvissä väleissä tämän orgainisaation kanssa saimme tämän mahdollisuuden. Matunin ajatus oli että kiitokseksi voisimme tarjota molempien vanhustentalojen vanhuksille erikoislounaan. Päädyimme tarjoamaan kanabiriyanin, mikä on riisiä, perunaa, kanaa sekä keitettyjä kananmunia kaikki sekaisin erikoismausteilla. Jälkiruuaksi myös intialaisia käsitehtyjä makeisia.
Ensimmäisenä päivänä vierailimme Madhubatin kylässä, joka on 45 minuutin autorikhsa matkan päässä Matunin kotoa. Vuokrasimme rikhsan ja haimme biriyanin sekä makeiset matkalta. Madhubhatin kylä oli ihanan vihreä ja siisti pystyin vaan kuvittelemaan miltä Calcuttakin on joskus näyttänyt ennen teolistumista, autoja, saasteita sekä muovijätettä. Vanhusten kodin kordnaattori Surojit oli meitä vastassa ja esitteli meille taloa. Talossa asuu 11 vanhusta -10 naista ja 1 mies. Ikää on vaikea sanoa, koska kaikki vanhukset ovat asuneet kadulla ja sieltä löydetty. Suurin osa Calcutan sealdah juna-asemalta. Mummot olivat ihania, he tulivat iloisena halaamaan ja ihmettelemään minua. Talossa työskentelee 5 henkilöä 24 tuntia vuorokaudessa. Niin todella tämä on kai Intiassa ihan tavallista että työssä ollaan 24 tuntia vuorokaudessa, vuodessa saattta olla 1-2 viikkoa lomaa milloin työntekijät voivat käydä perheidensä luona. Meidän näkökulmasta tämä on aika kamalaa, mutta Intiassa tämä työ on varmaan yksi alimmista, yritin selittää että tämä on se työ mitä minä teen suomessa, en tiedä ymmärsikö kukaan että tosiaan ei mikään kordinaattori tai sihteeri vaan hoitaja. Joka tapauksessa vanhusten talo oli viehättävä ja sydäntä lämmitti että nämä rouvat ja yksi herra ovat päässeet kadulta jonnekkin turvaan viimeisiksi vuosiksi.
Kaikki vanhukset pystyivät vielä kävelemään, muutama kävelytelineen avulla. Kaikki myös pystyivät itse käymään wc.ssä välillä pientä avustusta tarviten. Vanhusten kodissa työskentelee siis yksi keittäjä, avustaja, hoitaja, ja 2 mies apulaista. Joka päivä taloon tulee myös fysioterapeutti sekä avustaja joka auttaa pesuissa ja pukemisessa. Sekä kordinaattori joka on muutaman päivän viikossa. Talossa oli mielestäni ihana tunnelma ja kaikki sanoivat että he ovat kuin yhtä pesrhettä. Vanhukset ovat eri uskontokuntaan kuuluvia, on hinduja, muslimeja sekä kristittyjä. Talossa on pieni temppeli mikä on kaikille yhteinen ja vanhukset tekevät siellä yhdessä iltarukoukset oman traditionsa mukaan. Kun joku kuolee, vietetään hautajaismenot kunkin uskontoa kunnioittaen. Joka arkipäivä vanhusten talon tiloissa toimii myös follow up luokka paikallisille lapsille, jotka käyvät valtion koulua. Tiloihin tulee 80 pientä oppilasta opiskelemaan pariksi tunniksi joka päivä. Tästä vanhukset myös nauttivat todella. Vanhukset olivat myös iloisia tarjoastamme lounaasta ja meidän vierailusta, se oli jotain erilaista.
Seuraavana päivänä tarjosimme lounaan vanhustenkodissa mikä on ihan Matunin naapurissa.Kyseisessä paikassa olen käynyt tutustumassa aikaisemminkin, joten osa vanhuksista oli tuttuja. Tämä talo on hiukan pienempi, vanhuksia on 9 ja henkilökuntaa 4. Muuten talo toimii samoin periaattein kuin toinenkin talo ja on saman järjestön alla. Mummot olivat kaikki iloisia vierailustamme ja kana biriayni maistui kaikille.