Terveisiä Kolkatasta!
Anni täällä hei :). Olin pari viikkoa Matunin perheen luona Kalkutassa. Vierailimme Matunin kanssa tällä kertaa oman Ateswartalan koulumme llisäksi myös toisen organisaation koululla Sunderbaneilla. Panikhali Rural Development Societylla on koulu pohjois-Sunderbaneilla Panikhalin kylässä.Tämä on intialainen järjestö jonka ovat aloittaneet paikalliset jotka halusivat tukea lasten koulunkäyntiä, koska lähistöllä ei ole koulua. Tällä hetkellä opettajat saavat vain pientä tukea oppilaiden vanhemmilta koska kyläläisillä ei ole varaa maksaa heille palkkaa. Oppilaat toivottivat meidät tervetulleiksi antamalla kukkia ja lausumalla runoja. Tilaisuus oli hyvin liikuttava ja ihmiset todella ystävällisiä. Kuitenkin jouduin kertomaan heille, että järjestömme toimii tällä hetkellä pienillä henkilökohtaislla lahjoituksilla, perheiltämme ja ystäviltämme. Toivottavasti tulevaisuudessa meillä on mahdollisuus työskennellä heidän kanssaan yhteistyössä.
Panikhalin kylästä matkamme jatkui Arteswartalan kylään, etelä-Sunderbaneille nelisen tuntia. Matkan teko oli rankkaa ja yhteensä 9 tunnin autossa istumisen jälkeen olimme väsyneitä matkaamiseen mutta niin onnellisia nähdessämme tuttuja kasvoja meidän koululta. Koulukomitean jäsenet olivat meitä vastassa ja saimme herkullisen lounaan yhden jäsenten kotona. Koululla pidimme lyhyen palaverin opettajien ja koulukomitean jäsenten kanssa ja vaihdoimme kuulumisia. Opettajat kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä opettajien koulutukseen jonka he olivat saaneet muutamaa kuukautta aikaisemmin Loretto Sealdahin opettajien koulutuksessa. Opettajat esittelivät uusia opetusmateriaaleja joita he olivat tehneet koulutuksen aikana. Keskustelimme myös mahdollisesta uudesta koulurakennuksesta, joka voisi olla bambuista rakennettu terassi, joka on laajennettu kyläkomitean talosta. Tämä olisi halpa mutta sopiva mahdollisuus.
Seuraavana päivänä vierailimme valtion yläasteella missä meidän 5. luokkalaisetkin opiskelevat. Minä, Matun, pää opettaja sekä 2 koulukomitean jäsentä menimme vierailulle. Vastassa meitä oli kaksi yläasteen opettajaa. Opettajat olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta, koska eivät olleet aikaisemmin kuulleetkaan sellaisesta maasta, sekoittivat englantiin. Kerroimme meidän koulusta ja järjestön tavoitteista auttaa oppilaita vielä kun he opiskelevat valtion koulussa yläasteella. Opettajat kertoivat että meidän oppilaat pärjäävät koulussa hyvin. Yläasteella opiskelee yhteensä yli tuhat oppilasta, mistä viidesluokkalaisia on 200, jotka on jaettu 3 ryhmään. Yhdessä ryhmässä, yhden opettajan vastuulla on siis lähes 70 oppilasta. Opetuksessa on vaikea pysyä mukana jollei saa ylimääräistä opetusta jostain muualta. Tämä on Intiassa hyvin tavallista ja yleensä maksullista. Meidän koulussahan tämä on järjestetty niin, että olemme palkanneet kaksi opettajaa pitämään yläasteelaisillemme ns. läksykerhoa jossa tämä lisäopetus toteutuu. Valtion koulun opettajien motivaatio ei myöskään yleensä ole kovin hyvä, koska suuri palkka on taattu. Viidesluokkalaisemme ovat myös kertoneet että he joskus opettavat opettajaa, eli osaavat esim. englantia tai matikkaa paremmin kuin ope, aika hurjaa. Mukava oli kuitenkin kuulla että meidän meidänkoulun ensimmäiset oppilaat pärjäävät koulussa hyvin. Tammikuussa meiltä siirtyy taas 10 uutta oppilasta yläasteelle.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Aiheeseen liittyy
1 comment for “Annin terveiset”