Pakkanen paukkuu jo pihalla ja talvi etenee vauhdilla. Ateswartalasta ja viime kesästä tuntuu olevan jo ikuisuus. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Canelipuun koulun lapset ja aikuiset olisivat hetkeksikään unohtuneet. Vaan toden totta he ovat vallanneet sydämeni ja löytäneet tiensä myös Herttoniemenrannan ala-asteen arkeen. Omassa kakkosluokassani ei ole nykyään lainkaan tavatonta kuulla ´Hyvän huomenen´ tilalta ´Namaste!´ Innostus ja uteliaisuus Intiaa ja Canelipuuta kohtaan on syksyn aikana kasvanut hurjasti. Houkuttelimme mukaan myös kolmosluokan. Nyt olemme siis kahden opettajan ja 42:n oppilaan voimin tutustuneet Intiaan maana ja erityisesti Canelipuun kouluun ja siellä olevien lasten unelmiin.
Valokuvat koulusta ja sen oppilaista ovat konkretisoineet hyvin omille oppilaillemme sen, miten erilaisissa oloissa lapset eri puolilla maailmaa elävät. Ihmetystä ja kysymyksiä on riittänyt paljon! ´Miksi lapset istuvat lattialla?`, `Miksei siellä ole tietokoneita?`, Miksi kaikilla on samanlaiset vaatteet?`, `Miksei me lähdetä Intiaan luokkaretkelle?` jne. Mutta toisaalta olemme myös huomanneet, että meissä on paljon samaa ja lapset unelmoivat myös osittain samanlaisista asioista.
Oma ´Unelmien tilkkutäkkimme` valmistui lokakuun lopussa. Siinä haaveiltiin tulevaisuudelle muun muassa eri ammateista, lemmikkieläimistä, matkustamisesta ja löytyipä sieltä myös unelma siitä, että saisi aikuisena koskettaa pilviä. Kummatkin tilkkutäkit ovat lapsille suuri ylpeyden aihe ja syystäkin sillä niissä kiteytyy 160:n lapsen unelmat tulevaisuudesta.
Myös ensimmäiset kirjeet Ateswartalaan ovat olleet jo jonkin aikaa matkalla. Paketti sisältää luokkien kanssa yhdessä kirjoitetun englanninkielisen kirjeen, sekä jokaisen lapsen tekemän pienen piirustuksen Intiaan ihasteltavaksi. Odotamme jo kuumeisesti milloin saamme vastauksen! Ja taitaapa olla niin, että täällä Herttoniemenrannassa on nyt aika monta Intian matkasta haaveilevaa lasta – ja varmasti voin sanoa, että ainakin kaksi opettajaa!
Terveisin, Sara