IIntian koulutusjärjestelmä

Intiassa kunnon ammattia tai pysyvä työtä on vaikeaa löytää ilman kunnollista koulutusta. Suurelle osalle Intian 1,1 miljardista asukkaasta kunnon koulutus on tuntematon käsite. Kaksi kolmesta intialaisesta asuu maaseudulla, ja maassa lasketaan olevan yli 500 miljoonaa köyhää. Naisista 48% on lukutaitoisia, miehistä 73%.

Intian koulutusjärjestelmä suosii keskiluokkaisia ja varakkaimpia – köyhien peruskoulutuksesta huolehtii usein avustusjärjestö tai heikkotasoinen julkinen koulu. Varakkaat intialaiset vanhemmat valitsevatkin lapsilleen kyseenalaisen julkisen koulutuksen sijasta yksityskoulun, jossa opiskeljoita valmennetaan erilaisiin arvostettuihin tutkintoihin. Tällainen koulutus maksaa tuhansia euroja vuodessa. He sijoittuvat hyvin työelämään. Työpaikan varmistavat arvostettu tutkinto ja vanhempien suhteet.

Intiassa on nykyään periaatteessa koulupakko, jolla pyritään takaamaan kaikille lapsille mahdollisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Käytännössä tämä ei kuitenkaan toteudu kovinkaan hyvin. Peruskoulutuksen aloittaa 84% koulutusikäisistä lapsista, mutta vain 73% koulun aloittaneista on koulussa vielä viidennellä luokalla. Kouluun mennään ala-asteelle (Lower primary school) ensimmäiselle luokalle 5-vuotiaana, ala-aste käsittää luokat 1.-4. Yläaste (Higer primary school tai Secondary school) ovat luokat 5.-10., jonka jälkeen on vielä ns. lukio (High school) luokat 11.-12. Peruskoulutuksen läpikäynyt intialainen nuorukainen on 17-vuotias valitessaan jatkaako opiskelemaan Collegeen ja siitä yliopistoon vai siirtyykö työelämään.

Yksityiskouluja on Intiassa paljon. Niissäkin koulutuksen taso vaihtelee alaluokilta lähtien. Koulutus maksaa 200-1000 rupiaa/kk (n.4-16 euroa). Lisäksi kirjat, vihot, kynät ja koulupuvut pitää ostaa itse. Monet keskituloisetkin vanhemmat kuitenkin haluavat sijoittaa vähäiset rahansa lasten koulutukseen, koska se on lähes ainut tie taata turvattu tulevaisuus niin lapselle kuin vanhemmillekin, joista lapset perinteisesti Intiassa pitävät huolta isoiksi kasvettuaan.

Valtion tarjoama julkinen koulutus on ilmaista, myös koulukirjat ja ruoka. Pakollinen koulupuku ja koululaukku jää vanhempien hankittavaksi. Matun kertoi myös että jonkinlainen materiaali-/koulun huoltomaksu 30 rupiaa (0,50 euroa) kerätään kuukausittain lapsilta, sillä valtio maksaa koulun ylläpidosta vain opettajien palkat. Tällainenkin maksu voi olla köyhimmistä köyhille perheille (tulot alle 2 dollaria/pv) liikaa. Valtion koulussa on yleisesti luokkakoko 80-100 lasta ja yksi opettaja, jokainen voi miettiä millaista oppinen tällä yhtälöllä luokassa on parhaimmillaankin, saati pahimmillaan. Koulut maaseudulla sijaitsevat monesti kaukana pienistä kylistä.

Canelipuun Ateswartalan koulu on yksi tuhansista ”avustusjärjestöjen” ylläpitämistä kouluista. Se mikä tekee toiminnastamme monesta muusta poikkeavan on se, että Canelipuulle lahjoitetut varat menevät 100%:sti paikanpäälle Intiaan Ateswartalan koulun toimintaan, ilman välikäsijärjestöjä. Kaikkien Intian apuatarvitsevien pelastaminen on mahdoton tehtävä, mutta meidän kaikkien panoksemme on merkittävä yksittäisten lasten ja heidän perheidensä elämässä tässä pienessä intialaisessa kylässä. Yhdessä olemme saaneet aikaan pieniä ihmeitä :).

DSCN0992 Ateswartalan oppilaat tekemässä vuoden loppukoetta

 

  1 comment for “IIntian koulutusjärjestelmä

  1. Anonymous
    26.1.2011 at 13:34

    Loistavaa työtä ja kauniita kuvia. Joskus on vielä päästävä paikanpäälle näkemään ja kokemaan tuo kaikki! Kiitos Canelipuu!

    Maria

Comments are closed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: