Ihana amader eskul – meidän koulu

Namaskar Kalkutasta! Meidän perheellä on takana viiden päivän vierailu Ateswartalan kylässä. Voi kuulkaa että oli ihana olla siellä – tuntea ja nähdä mitä kaikkea on tapahtunut kolmen ja puolen vuoden aikana jona en ole käynyt koulullamme. Kolme ja puoli vuotta sitten koulumme oli juuri rakennettu koulurakennus jossa oli aloittanut koulutaipaleensa viisi luokallista takkutukkaisia lapsia ja viisi kokematonta opettajaa oli heitä kaitsemassa.

Tänä päivänä meidän Amader Eskule on Koulu isolla K-kirjaimella.Viisi luokallista värikkäisiin koulupukuihin pukeutuneita hymysuisia lapsia vilkuttaa ”Good morning aunty!”, opiskelee innostuneiden opettajien johdolla, joita koulullamme on 8 (viisi luokanopea, kaksi follow-up ohjelman opea ja yksi taideopettaja) opiskelu järjestetään luokissa intialaisen järjestelmällisesti joka koulupäivä. Lapsista ja opettajista huokui tyytyväisyys ja ilo. Oppilaiden vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa opiskelusta (joka ei ole itsestään selvyys), kaksi luokallista oppilaita on siirtynyt koulustamme yläasteelle, kävimme siellä vierailulla, he menestyvät yläasteella hyvin (kiitos riittävän hyvän perusopetuksen jonka saivat koulustamme sekä follow-up ohjelman, jonka tarkoituksena on tukea yläasteen opetuksessa mukana pysymistä).

Pitkään haaveiltu kouluruokailu voidaan aloittaa tammikuussa, kiitos ruokaohjelman lahjoittajien (neljä lahjoittajaa vielä uupuu jotta saadaan ruokaohjelma järjestettyä ilman rahahuolia, ota yhteyttä jos haluat tukea ruokailua). Nelosluokkalaisemme olivat paraikaa valmistautumassa siirtymään viidennelle luokalle – koulullamme oli elämää aamusta iltaan sillä neloset viettivät leirikoulukuukautta (siitäkin oma blogiteksti myöhemmin).

Matun oli myös intialaisittain edistyksellisesti ideoinut ympäristökasvatusta oppilaillemme ja koko kyläyhteisölle hienosti käytännön tasolla – kylään on laitettu roskankeräysastioita, joidenka tyhjentämisestä follow-up ohjelmamme lapset vastaavat (kirjoitan tästä myöhemmin oman blogitekstin).Saimme myös kunnian toimittaa perille keräyslahjat – pelit ja hiekkalelut. Oli ihana katsella kun lapset rakentelivat palapelejä, pelasivat uusia pelejä ja heittelivät frisbeetä! Iso kiitos kaikille lahjojen antajille, niistä on paljon iloa maalaislapsille joilla ei juuri leluja ole.Joitakin ehkä saattaa kiinnostaa lasten kanssa täällä Intiassa matkaaminen. Noh, pienempi ei alkujärkytyksen jälkeen ole kuin nauttinut saamastaan huomiosta – alituiseen uusi syli nauravine kasvoineen ottamassa vaaleaa palleroamme vierailulle kotiinsa, ja pallero nauttii. Isompi uhmailee ja tarvitsee omaa tilaa, siitäkin huolimatta nauravaiset suut nappaavat hänet syliinsä ja taas toiseen – rankkaa ja ihanaa. Pahoilta vatsataudeilta olemme säästyneet koko sakki kolme viikkoa, uskomatonta! Paljon hienoja kokemuksia. Palataan myöhemmin kunhan taas löytyy hetki aikaa kirjoitella teille 🙂 .