Amader Eskule, Meidän Koulu Ateswartalassa on ollut toiminnassa nyt kaksi vuotta. Ensimmäiset meidän koulun oppilaat siirtyvät valtion kouluun yläasteelle viidennelle luokalle tammikuussa 2012. Kolmetoista 4.luokkalaista valmistautuu parhaillaan uuten kouluun siirtymiseen. Vanhempien toiveesta oppilaille on järjestetty teho-opetusta kuukauden verran. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä että lapset ovat olleet ikään kuin leirillä koulussamme eli asuneet siellä kuukauden käyden kuitenkin joka päivä kotona vanhempia tervehtimässä, pesulla ja syömässä lounaan. Haastattelin lapsia ja opettajaa tästä meille vieraasta käytännöstä ja kaikki vaikuttivat onnelliselta ja tyytyväisiltä leirikouluun. Tämä ei ole normaali käytäntö Intiassa, mutta vanhemmat kertoivat että lapset eivät opiskele tarpeeksi kotona ajatellen siirtymistä uuteen isoon kouluun ja olivat hieman peloissaan sinne siirtymisestä ja siellä pärjäämisestä. 5. luokalle siirtyessä on koe, jolla testataan neljäsluokkalaisten taitoja ja valmiuksia yläasteelle siirtymisessä, kokeesta tulee päästä läpi jotta vitoselle pääsee. Meidän nelosluokan opettajan mukaan meidän oppilaat pääsevät nyt helposti läpi. Meidän miesopettaja Mahesh on asunut lasten kanssa koululla kuukauden.
Nelosluokkalaiset leirikoululaiset
Leirikoulussa lapset heräävät klo 6 aamulla ja syövät aamiaisen jonka jälkeen on opetusta klo 10 asti. Sen jälkeen lapset menevät kotiin ja palaavat klo 16.00 milloin on leikki ja pelaamis tunti. Klo 17 on välipala ja rukoushetki. Klo 18-22 on opetusta. Opettaja on hankkinut 2 lamppua jotka toimivat pattereilla, jotta lapset näkevät opiskella pimeässä. Arteswartalan kylässä ei ole sähköjä. Klo 22 lapset syövät illallisen ja klo 22.30 kaikki yhdessä kertaavat päivän tapahtumia ja opettaja kertoo iltasatuja ennen nukkumaan menemistä. Koululle on hankittu hyttysverkot, täkit ja tyynyt, jotta kaikki nukkuisivat mukavasti. Itse olin hieman hämmentynyt että lapset asuvat koulussa, mutta puhuttuani lasten sekä opettajan kanssa huomasin että lapsista se on hauskaa – he ovat ikäänkuin leirillä. Eivätkä kuulemma ikävöi vanhempia eikä halua mennä kotiin. Ja teho opetuksesta on ollut huomattavaa hyöytyä, kertoivat vanhemmat ja opettaja.
Yläasteella 5.-12. luokat ovat huomattavasti alastetta haastavampia. Valitettavasti Intian koulutusjärjestelmä ei ole kovin hyvä. Luokilla on minimisssän 65 oppilasta tai jopa 100. Ja vain yksi opettaja. Normaalisti jos vanhemmilla on rahallinen mahdollisuus, lapset laitetaan yksityiskouluun. Vain köyhät lapset käyvät valtion koulussa. Yksityiskoulusta on helpompi päästä parempaan jatko-opiskelu paikkaan ja näin myös parempiin töihin. Näin rikkaat pysyvat rikkaina ja köyhät köyhinä koska koulutuksen tasossa on niin suuri tasoero alusta saakka. Vaikka valtion koulutus on ilmaista, kiertävät koulut tätä säädöstä keräämällä erilaisia maksuja esim. opetusmateriaaleista ym. Yleistä on myös että jos lapset haluavat oppia jotain ja kehityä he ottavat opettajilta yksityisopetusta koulun jälkeen, mikä on tietenkin maksullista. Muussa tapauksessa vain erityisen lahjakkailla on mahdollista pärjätä ilman lisäopetusta. Tästä syystä olemme luvanneet tukea oppilaitamme koko peruskoulutuksen ajan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että 5. luokkalaiset jatkavat meidän koululla tukiopetuksessa päivittäin ennen tai jälkeen varsinaisen koulun. Tämä on opettajien ja vanhempien mielestä pakollista, jotta oppilailla on mahdollisuus pärjätä tulevaisuudessa. Tuemme oppilaita myös heidän tulevissa koulu -ja materiaalimaksuissa.
Joydab ja Anindo odottavat 5.luokalle siirtymistä
Mielestäni opettajat sekä vanhemmat ainakin koulukomitean jäsenet ovat erittäin tiivisti ja innokkaina mukana kehittämässä koulun toimintaa ja lasten mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen. Jäämme jännittämään uutisia siitä miten nelosluokkalaisemme pärjäsivät viidennen luokan siirtymätasokokeissa! Tällä välin Matun etsii uutta opettajaa meille (kuudetta opettajaa) joka toimisi tukiopetuksen vastaavana tuleville valtion koulun vitosluokkalaisillemme. Uusia tuulia!
-Anni, Intia