Ateswartalan ympäristössä on niin miellyttävää kulkea, joten ensimmäisen viikon kuluessa tiet ja polut ovat tulleet jo jonkin verran tutuiksi. Niin mielenkiintoista omin silmin nähdä paikallisten ihmisten elämää tässä kylässä. Länsimaisten mukavuuksien puuttuessa elämä täällä vaatii huimasti enemmän työtä ja on toisinaan kyläläisille raskasta. Tästä huolimatta ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä ja ottaneet niin lämpimästi vastaan. Muutamia kyläläisiä on tervehtimään minua koululle ja kävellessämme ympäristössä osa on mieluusti kutsunut juomaan teetä ja keksien kera. Tuntuu kivalta tämä kiinnostus, kyllä voi sanoa että fiilikset ovat täällä mitä parhaimmat!
Ensimmäisen viikon päällimmäisenä ohjelmanumerona oli suomalaislasten palapeliterveisten selvittäminen. Ennen työharjoittelun alkua järjestin Suomessa palapelipajan, missä lapset pääsivät maalaamaan terveisiä tänne Intiaan Canelipuun koululaislapsille. Pienten taiteilijoiden teokset laminoin ja leikkasin palapeleiksi.
Yhteispelillä selviää mitä palapelit sisällä pitävätkään! Palapelien kokoaminen ja sopivien palojen löytäminen paikalleen vaatii keskittymistä.
Palapelin valmistuttua on helppoa hymyillä! Valmiita palapelejä katsellessa pohdimme lasten kanssa yhteisesti, mitä kaikkea suomessa lasten tekemät palapelien kuvat pitävät sisällään. Erityisesti luonto ja iloiset värit tulivat esille palapelitervehdyksissä.
Follow-up oppilaiden keskittynyttä kokoamista. Järjestimme luokille erilliset kokoamispajat, jotta mahdollisimman moni pääsee osalliseksi toimintaan ja saavat ohjausta tarpeen mukaan.
Kaikista haasteellisinkin palapeli kokoontui hienossa yhteistyössä!
Toiminnasta jäi kaikkiaan niin hyvä mieli ja myös lapset kertoivat pitäneensä kovasti palapeliterveisten selvittämisestä. Oli ilo seurata, kuinka mielenkiinnolla ja keskittyneesti lapset rakensivat palapelejä ja saivat onnistumien kokemuksia löytäessään toisiinsa sopivat palat. Seuraavalla viikolla on tarkoitus toteuttaa uusinta palapelipajasta tässä ympäristössä. Näin myös Amader Eskulen koululaislapset voivat välittää terveisensä lapsille Suomeen palapelien muodossa.
Kuluneeseen aikaan mahtui myös vierailu Matunin vaimon kotikylään, jossa asuimme Matunin appivanempien luona. Oli iso ilo tavata myös nämä ihmiset ja viettää aikaa heidän kanssa. Näinä päivinä kävelimme paljon kylän ympäristössä ja jokialueella. Veneretki joella oli myös yksi huippuhetkistä tämän vierailun aikana. Joella näimme monenmoisia lintuja, isoja ja pieniä. Toisella rannalla näkyi kylässä asuvien ihmisten asuinaluetta peltoineen. Toisella puolen taas avartui laaja vehreä viidakkoalue, jossa on myös nähty toisinaan tiikerin liikkuvan. Tänne emme uskaltautuneet, veneessä oli hyvä olla!
Lopuksi vielä suuri sydän opettaja Madhumitalle ja oikein paljon onnen toivotuksia! Maanantaina vietettiin Madhumitan viimeistä päivää ennen äitiyslomalle jäämistä. Madhumita opettaa koululla ensimmäiselle ja toiselle luokalle matematiikkaa, sekä lasten äidinkieltä bengolia. Madhumitan keskittyessä vauva-aikaan esikoisen ollessa pieni, opettaja Tusi Das sijaistaa Madhumitaa tulevan vuoden mittaisen äitiysloman ajan. Tulemme kuitenkin tapaamaan Madhumitaa vuoden aikana, sillä tokihan me tahdotaanhan tutustua uuteen tulokkaaseen! <3
– Niina