Minä, Anni olin juurikin käymässä Matunin luona Kolkatassa sekä vierailin koulullamme Ateswartalassa. Olipa ihana vierailla taas pikkukoululaistemme luona!
Kun saavuin Kolkataan tammikuun lopulla Saraswati pujan aikaan, 25 oppilasta ja 12 aikuista Arteswartalan kylästa tulivat Kolkataan kouluretkelle. Oppilaat ovat meidän koulusta yläasteelle siirtyneitä 7-8 luokkalaisia (meidän follow up ryhmäläisiä). Heidät oli Kolkataan kutsunut Matunin lähellä oleva yhteisö, jotka joka vuosi Saraswati pujan aikaan järjestävät oman pienen Pujan eli juhlan. Koska Saraswati on koulutuksen jumalatar, tapahtuman järjestamisestä ylijääneet varat yhteisö halusi lahjoittaa koulutuksen tukemiseen. Tänä vuonna he olivat päättäneet tukea näillä varoilla meidän koulun 8. luokkalaisille koulukirjat!
Ateswartalan matkalaiset saapuivat kaupunkiin paikallisilla kulkuneuvoilla. Matkanteko paikallisbusseilla on hidasta. Ihmisiä busseissa ja junissa on yleensä niin paljon kuin sisään ikinä mahtuu, osa ihmisistä matkustaa ajoneuvojen katoilla, osa roikkuu myös osittain ulkona. Monille lapsista tämä oli ensimmäinen kerta kaupungissa ja myos opettajille matka oli uusi kokemus. Suurimmalla osalla opettajista ja lapsista oli voimakasta matkapahoinvointia matkan aikana, luultavasti siitä johtuen etteivät he olleet tottuneet moiseen matkustamiseen.
Koulukirjojen lahjoittaminen kasiluokkalaisille oli herttainen pienimuotoinen tilaisuus, muutama nuori mies ja yksi nainen järjestivät tapahtuman, ja paikalle jäi myös paikallisia ohikulkijoita. Meidän koululaisista muutama oppilas lausui runoja ja tytöt esittivät intialaisia tansseja joihin myös tanssin opettaja osallistui. Yhteisön jäsenet pitivät puheita koulutuksen tärkeydestä ja antoivat 8. luokkalaisillemme koulukirjat. Minä ja Matun pidimme myös kiitos puheen Canelipuun puolesta ja kerroimme meidan toiminnastamme. Ihana ajatus Kolkatalainen yhteisö! Kiitos!!
Ateswartalan kyläläiset yöpyivät Kolkatan reissulla lähellä Matunin kotia eräässä hienossa talossa jossa oli suuri puutarha. Tämän talon Matun oli saanut yhdeksi yöksi matkalaisille ilmaiseksi käyttöön ystävän kautta. Naisopettajat yöpyivät tyttöjen kanssa samassa huoneessa ja miesopettajat poikien kanssa. Tytöt kertoivat nukkuneensa hyvin, mutta poikien huoneessa ei paljon nukuttu, niin innoissaan he olivat! Kaksi poikaa heräsi keskiyöllä luullen että on aamu, pukivat päälle ja pesivät hampaat kunnes joku huomautti, että on vasta keskiyö! Suurin osa lapsista oli ensi kertaa pois kotoa. Myöhemmin lapset kuitenkin kertoivat ettei kukaan kaivannut kotiin.
Seuraavana päivänä lähdimme paikallisbussilla matkustaen eläintarhaan. Bussimatka oli mielenkiintoinen ja jännittävä, sillä ikkunasta näkyi kaikenlaisia erilaisia kulkuneuvoja ja rakennuksia jollaisia lapset eivät olleet aikaisemmin nähneet. Yksi lapsista kysyi opettajalta kuinka ihmiset voivat liikkua ylös ja alas korkeissa taloissa. Opettaja kertoi että taloissa on hissi joka kulkee ylös ja alas, mutta myös hissi oli lapsille uusi asia! Eläintarhassa näimme mm. tiikerin, elefantin, kirahvin, erilaisia lintuja sekä käärmeitä. Tiikeri oli suurimmalle osalle mieleen painuvin eläin ja vähän pelottavakin. Myös käärmeet ja krokotiili olivat mieleenpainuvia. Eläintarhassa kiertelyn päätteksi söimme jäätelöt.
Eläintarhalta kyläläisten matka jatkui paikalliskulkuneuvoilla takaisin Arteswartalan kylään. Paluumatka oli pitkä – 6 tuntia bussilla, junalla, bussillla ja autoriksalla. Junamatka oli kaikista rankin – juna oli likainen ja ihmisiä oli niin paljon, että osa roikkui ovista junan ulkopuolella, eikä kukaan matkalaisistamme päässyt istumaan saatika liikkumaan matkan aikana. Naisopettajat ja tytöt olivat naisten vaunussa ja taaskin suuri osa voi pahoin matkalla.
Muutaman päivän päästä tästä retkestä vierailimme Matunin kanssa Ateswartalassa meidän koululla. Kolkatan matka oli edelleen suurin puheenaihe sekä opettajilla että oppilailla. Kaikki olivat matkasta innoissaan ja kokivat matkan hyödylliseksi. Erityisesti opettajat painottivat, että lapset kokivat jotain uutta mistä olivat aikaisemmin vain lukeneet kirjoista, kuten nähdä villieläimiä. Bussista he olivat nähneet myös Kolkatan historiallisia paikkoja, kuten kuuluisan Victoria Memorialin. Lasten suosikkijuttu matkalta oli eläintarha ja sieltä erityisesti tiikeri sekä yöpyminen puutarhatalossa. Erilaiset rakennukset ja kulkuneuvot kaupungissa olivat myös jääneet mieleen kiinnostavina ja jopa talon wc oli hieno ja mainitsemisen arvoinen! Vaikka matkustaminen oli rankkaa ja puhututti kaikkia ehkä eniten, sen ei kuitenkaan koettu olevan vaikeus ja matkaa pilaava asia vaan matkalaiset sanoivat senkin olleen vain uusi ja erilainen kokemus! Suunitelmissa on järjestää samantapainen matka joka toinen vuosi 7-8. luokkalaisille.
Tammikuussa koulussamme oli vietetty myös perinteistä urheilupäivää. Uusi kouluvuosi Ateswartalassa on siis käynnistynyt varsin vauhdikkaasti!
Anni kuittaa Intiasta.