Vinhasti viuhahti viikko täällä suunnalla, sillä tällä kertaa kouluviikkoa väritti kaksi hyvinkin mielenkiintoista tapahtumaa. Ensin vietimme Saraswati pujaa, jota seurasi vauhdikas urheilupäivä. Molemmat odotettuja tapahtumia, joita vietettiin koko koulun voimin ja mahtui molemmille päiville mukaan myös lasten vanhempia. 
Saraswati puja päivään mahtui seremonioiden lisäksi paljon värejä, kauniita sareja, musaa suuren suurista kajareista ja kukkia. Illalla pamahtivat kovaääniset crackerit! Saraswati puja päivänä kaikki juhlijat pukeutuivat hienosti. Sain itse myös ylleni aivan upean sarin. Kaunis sari ylläni olo tuntui aivan prinsessamaiselta. Kauniit, tarkat laskokset ja taiteet pysyivät ihmetyksekseni yllä koko päivän. Matunin vaimo on selkeästi ekspertti tässä asiassa, sillä auttoihan hän minua pukeutumaan.
Saraswati pujalla kunnioitetaan Intiassa koulutusta ja oppimista, sen myötä starttaa uusi kouluvuosi. Kahden ja kolmen vuoden ikäiset lapset pääsevät tällöin ensimmäistä kertaa kirjoittamaan. Opettaja Mahes on lasten apuna, sillä kauniit bengalin kirjaimet ovat kiemuraisia, joten saavat lapset tässä apua. Seremoniaan sisältyi puheita, sekä ruokouksia lukuisille Intian jumalille ja jumalattarille. Hindupappi siunasi myös kunnioituksen osoitukseksi hedelmiä ja riisiä, jotka illan tullen tarjottiin juhlaväelle. Viikon päätteeksi viimeisenä seremonian osana on Saraswati jumalhahmon pudottaminen jokeen ja tällä eräs lampi, joita täällä Ateswartalan ympäristössä runsain mitoin, soveltui loistavasti tähän. Uskomuksen mukaan näin toimimalla on jumalalla pääsy taivaaseen.
Päivän ohjelma päätyttyä kokoonnuimme vielä yhteisesti opettajien kanssa ja luvassa oli ajelu ’motorvan’ moottorivaunulla. Kyydissä oli niin kiva katsella maisemia yhdessä muiden kanssa, tämä oli iloinen retki! Saraswati puja on samalla myös ystävänpäivä, joten iltapäivästä etenkin nuoriso oli koolla sillan ympäristössä, minne suuntasimme itsekin. Ystävät ovat tärkeitä, joten Intiassa vietetään ystävänpäivää kahdesti. Vierailimme myös kolmessa muussa koulussa, joista yksi oli yläaste missä follow-up ohjelman koululaiset opiskelevat. Mielenkiintoista nähdä koulu, minne follow-up oppilaat suuntaavat aamuisten läksykertauksien jäljiltä.
Urheilupäivää edelsi harjoittelupäivä. Oppitunteja Saraswati pujan jälkeisenä päivänä ei ollut, mutta osa pienistä koululaisista saapui koululle harjoittelemaan. Aamupäivä sujuikin rattoisasti pihaleikkien siivittämänä; ruutuhyppelyä, piilosta, hippaa ja pallopeliä – ja iloa ja naurua!
Urheilupäivä aloitettiin juhlapuhein ja lipun nostolla. Oli kunnia päästä avaamaan tämä tilaisuus siihen kuuluvalla perinteellä, missä pallo heitetään ilmaan keskelle kenttää, jonka ympärille lapset olivat kokoontuneet suureksi ringiksi.
Urheilupäivän lajeihin kuului 50m juoksu ja potato-race, missä lapset maahan aseteltuja perunoita kerättyään pinkovat maaliin. Myös hassun hauska biscuit-run oli osa ohjelmaa. Tässä lajissa lapset yrittävät haukata hitusen liian ylhäällä roikkuvasta keksistä palan. Kannustus joukot hurrasivat taustalla ja tsemppasivat kanssakilpailijoita!
Päivän lämpötila oli hieman tavallista korkeampi, joten viimeiseksi lajiksi päädyttiin matematiikkakisaan, missä laskutehtävästä pyrittiin selviämään mahdollisimman nopeasti. Urheilupäivälle jatkumoa olevan kulttuuripäivän yhteydessä tullaan vielä näkemään muutama urheilullinen lisälaji. Lisäksi palkintojen jako pienille kisaajille on osa tulevan kulttuuripäivän ohjelmaa. Tällä kertaa Intian kesän alun jo orastaessa urheilupäivää aikaistettiin, jotta koululaiset jaksavat paremmin ilman kuumana porottavaa aurinkoa.
Viikon päätimme yhteiseen ja niin herkulliseen illalliseen opettaja Sujatan kotona. Tarjolla oli kahta erilaista kalaa, paistettuna sekä fishcurry. Lisäsi ateriaan kuului chickencurry, tomaattichutney, dal-linssipataa, papadum-leipää, riisiä, mausteista perunapaistosta, tuoreita juureksia. Pisteenä i:n päällä oli aterian päättävä jälkkäri, makeaa jugurttia eli curd’ia ja rosogolla makeinen ja pieni makea ”kakkupala”. Ei epäilystäkään, etteikö tämän aterian jäljiltä olisi tullut kylläiseksi ja enemmänkin, niin erinomainen illallinen oli meillä! Muutenkin ruokapuoli on ollut täällä so delicious – intialaiset todella tietävät kuinka valmistetaan mahtavaa ruokaa!
Noin kuukauden päivät tulevat pian täyteen täällä suunnalla ja en voi kun todeta, että on ollut aivan huikea kuukausi! Tähän kuukauteen mahtuu niin paljon erilaisia tunteita hämmennyksestä pakahtumiseen. On vaikeaa keksiä mistä lähtisi valittamaan, kun on terveyttäkin riittänyt. Jos jotain, niin olisihan se bengalin kielen taitaminen tietenkin mahti juttu! 😉 Näkisin, että isoin muutos on täällä kuitenkin tapahtunut ehkä yksityisyyden kaventumisena, mutta samalla myös huomaan ettei sitä täällä oikein samaan malliin enää kaipaakaan. Vastaanotto tämän yhteisön jäseneksi on ollut niin lämmin ja ystävällinen, että varmasti tämä ollut se suurin tähän vaikuttava asia. Itseähän on hyvä kuunnella ja ottaa breikki, jos kaipuu omaan aikaan alkaa kolkutella. Koululla lasten kanssa touhuaminen vaan on niin huippua ja tuo se myös iloa valtavasti, ihmisten ystävällisyys taas murtaa ne kielimuurinkin tuomat haasteet ja se on hyvä syy olla onnellinen. <3
Ensiviikkoon ja ensiviikon jännää kulttuuripäivää odotellessa! 😉
– Niina