Intian koulujärjestelmä koostuu kolmesta osasta: viisivuotinen ala-aste (primary school), viisivuotinen yläaste (secondary school) ja kaksivuotinen lukiotasoinen koulutus. Peruskoulun jälkeen voi hakeutua yliopistoon, jossa voi opiskella bachelor-, master- ja tohtoritasolle. Koulutusta kaikilla tasoilla tarjoavat sekä valtion että yksityiset koulut. Vuonna 2010 Intiassa säädettiin laki kaikkien oikeudesta koulutukseen. Tämän nojalla kaikilla 6-14-vuotiailla on oppivelvollisuus ja oikeus ilmaiseen koulutukseen ja kouluruokailuun.

Vaikka lukutaito ja koulussakäynti on parantunut huomattavasti viime vuosikymmeninä Intiassa, löytyy sieltä vielä tänäkin päivänä 12 miljoonaa peruskouluikäistä lasta jotka eivät käy koulua (Unesco, 2014). Lähes joka toinen lukutaidoton ja kolmas koulua käymätön lapsi maailmassa löytyy Intiasta (Sainath, 2001).

Koulutus on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeus. Miksi Intiassa silti yhä näin moni on vailla koulutusta? Intiassa julkiset koulut ovat usein oppimiselle epäsuotuisia paikkoja. Ylisuuret luokkakoot (jopa 150 lasta yhdessä luokassa), opetussuunnitelmien kehnous, opettajien huono työmotivaatio ja poissaolot heikentävät lasten mahdollisuuksia ja motivaatiota oppia. On tutkittu että julkinen koulutus ei toimi korruption vuoksi. Valtion koulujen henkilökunta saa samaa hyvää palkkaa opettavatko he motivoituneina lapsia vai nukkuvatko he tunnilla. Koulutarkastajien käynnistä selviää puhtain paperein lahjuksilla. (Tooley, 2012.)

Nykyään kouluttamattomatkin vanhemmat ymmärtävät koulutuksen tärkeyden. Heidän lapsensa saattavat jäädä ilman koulutusta yksinkertaisesti siitä syystä etteivät vanhemmat näe järkeväksi haaskata lasten aikaa julkisessa koulussa opetuksen huonon tason vuoksi. Tämän syyn takia Intiassa on myös paljon koulupudokkaita. Heikon opetustason lisäksi kouluihin voi olla kohtuuttoman pitkä matka. Varakkaat ja keskituloiset vanhemmat laittavat lapsensa lähes poikkeuksetta maksullisiin yksityiskouluihin.

Vaikka julkinen peruskoulutus onkin ilmainen, voi lasten kouluttaminen silti tulla vanhemmille kalliiksi. Monilapsisessa perheessä pakollisen koulupuvun ja tietyttyjen koulumateriaalien hankkiminen lapsille voi olla ylitsepääsemätöntä. Koulunkäynnin esteenä voi olla myös se että lapsia saatetaan tarvita apuna työnteossa tai kotona pienempien sisarusten hoitamisessa.

Koulunkäynti mahdollistaa yksilön kehityksen. Se on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Koulutuksella on merkitystä myös kestävän kehityksen, rauhan ja tasa-arvon toteutumisen kannalta. Koulua käyvät todennäköisesti avioituvat vanhempana, saavat vähemmän lapsia sekä kykenevät huolehtimaan itsestään, lapsistaan ja ympäristöstään koulua käymättömiä paremmin.

Lähde: Mondal, Unesco, Tooley: Kukoistava puu.